pedal car, bike, moped, motorcycle, car, SNOW

Aaaaa, rakastuin tossa oisko ollu eilen, yhteen aivan tajuttoman ihanaan moottoripyörään!♥ Se on suzuki RF 900cc, vuosimallia -98... Sellaisen hankin niin kun oon iso ja sit ajelen sillä ympäri Suomee. Meillä on iskän kaa vähän niinku sellanen pieni projekti, että ostetaan mulle mopo ja sit vähä korjaillaan sitä ja sellasta ja sit saan tlevan kesän ajaa sillä. Viime kesän ajelut jäi vähän lyhyee, kun otin pikkuse kontaktia pakettiauton kanssa ja siinä sit vietin 3 kuukautta käsikipsissä. Ootan vaa että lume sulaa ja pääsen ajeleen! Kulkupeli tosin pitäis ekana hankkia, mut mitäpä pienistä.
Kattelin siis nettimotosta noita mopoja ja tykäistyin hirveesti yhteen Gilera RCR :ään, jonka vuoks voin oikeesti luopuu uudesta puhelimesta ja vaikka maksaa siitä puoletki. Hintaa sillä oli 450 euroo. Täytyy nyt vähän niinku yli puhua iskää, jos se suostuis. Oon vaa koko päivän miettiny, kuinka hianoo ois ajaa mopolla pitkin Tamperetta. Mun pitää vaa opetella vaihtaa vaihteita, mut muuten iha kiva.
Mutta juu, opiskelupaikkaakin oon täs miettiny, et autoalalle menisin. Mun tän hetkinen unelma on et pääsisin F1 :siin huoltaan ja korjaan formula-autoja. Ois niin hianoo, mut autojen korjaaminen ja huoltamine yleensäkki ois ihanaa. Oon iha pienestä tykänny autoista ja kun sain skopanki 13-vuotiaana, nii sitä tuli sillä sit ajeltua mökillä kesäsin. Haluisin tänä keväänä ajaa kevarikortin, mut äiti ei uskalla päästää mua moottoritielle. -.-

Oltiin Hetan kanssa luistelemassa Laattapuiston kentällä sunnuntaina. Oltais menty Ahkulle, mut se olis kumminki ollu täynnä hokareita, nii päätettii sit mennä toho vähän lähemmäs. Oltiin varmaan kaks ja puol tuntia siellä ja viiminen puoltoista tuntia luisteltiin vaa ympäri sitä kenttää ja puhuttii kaikesta. Se on niin ihana tunne, kun saa laittaa omat kengät jalkaan ja saa puristavat luistimet pois.
Kun tulin kotii, niin päätin sitte, että täytyy ottaa uusiks, koska nyt on TALVI ja talvella kuuluu luistella. Lisäks ku asun täs ihan suolikon vieressä, nii aattelin et vois mennä hiihtäänki joku päivä. Äiti sanoo, että se olis mulle tosi hyvää liikuntaa, kun se vahvistais jalka ja käsilihaksia. No pitää vaa kaivaa sukset tuolta vintiltä, nii meikä sit lähtee hiihtämää ! Ootan innolla sitä, et pääsen lasketteleenki. Viime talvena sain laudan ja nyt aattelin et voisin oikeesti opetella laskeen sillä. Ihan Hervannan mäkee, siihe köysihissii ja siitä sit pikku hiljaa alas.
Toi aurinko vois vaikka ilmestyä pilviverhon takaa, nii saisin kaunii päivän ja pääsis kuvailee jonnekki. Ja oi, mökille ois ihana päästä ! Sais laskee semmosella uimarenkaan näkösellä jutulla mäkee, ja mennä just ja just puiden välistä. Jonku kaverin ku sais vielä mukaa nii sit ois kiva!:)

Ihania talvipäiviä kaikille ja ottakaa ees jossaki vaiheessa kunnon lumisota!
♥:llä Heini

Hit me with the words you got then knock me down, baby I don't care.

Ootteko koskaan ollu kiusattuja? Onks teitä koskaan haukuttu, ihan ilman mitään syytä? Ootteko ollu kiusallisessa tilanteessa, ettekä oo päässy siitä helpolla pois? Onko koskaan päässä pyöriny kysymys: 'Mitä mä oon koskaan tehny...' Jep. Minäpä puhun kiusaamisesta ja haukkumisesta.

Kiusaamisesta on varmaankin kuultu jo useampaan otteeseen, en kuitenkaan aijo tässä selostaa kunnolla, kyllä te ihan hyvin itsekin tiedätte mitä se on. Tärkeintä on, että kannattaa muistaa, että vika ei ole suinkaan kiusatussa, vaan itse kiusaajassa. Jos kiusaajan mielestä uhrilla on joku vikana, miks se ei vaan anna olla? Miks sitä kiinnostaa niin paljon, että kiusattu loukkaantuu ja ottaa sen itseensä? Miten se sitä kiusaajaa hyödyntää..? Antakaa yks hyvä syy. Tekeeks se siitä jotenkin hyvän tyypin?! Kaikkee muuta kun sitä.......
  On se kuulkaas aika ilkeetä hommaa se, vaikka tuski sitä ite kiusaaja ees tajuaa.. Mutta, muut näkee miltä se näyttää, epäkypsältä, typerältä, ilkeeltä.....

Kiusaajien joku pakkomielle on saada toinen huonolle mielelle, ja että hänen itsetuntonsa laskee nollaan. Keitä ne oikeen luulee olevansa jos on varaa mennä haukkumaan muita?! Ovatko he sitten täydellisiä.. Oh boy I don't think so...

Toisaalta, kiusaajille vois sanoo kiitosta, kiusattu saa kokemusta, vaikka huonojakin, sehän vain vahvistaa..Tekee siitä jopa vahvemman, kun itse kiusaajasta. Kiusaajillahan on itse ongelmia itsessään kun on pokkaa muita haukkua. Itsetietoinen ystävällinen ihminen tuskin lähtis puuttuun toisen ihmisen elämään negatiivisella, ilkeellä tavalla..
Haukkuminen.... Toisen raivostuttaminen.. Nyt ei enää oo niinkään kiusaamisen puolella. Tiettekö kun sun vanhat toverit tai muut alkaa haukkuun/arvosteleen/kattoon ilkeesti , se tuntuu kun puukolla pistelis selkään.. Vielä, jos ei itse oo tehny yhtikäs mitään niille! Eiköhän kaikki johdu kateudesta vaan? Mun mielestä kyllä...

En muutenkaan ymmärrä, mitä järkeä on riidellä turhista asioista.. On kypsää ja kunnioittavaa kun pyydetään anteeks.. Monille se on vaikeeta mutta mä arvostan jos haukkuja tai joku sellanen pyytää oikeesti anteeks tekojaan. Se on hieno asia.

Jos oot kiusattu,haukuttu, 'vihattu', älä lannistu. Ne ei antsaitse sekuntiakaan sun elämästä. Ketä ne oikeen on kun joudut tuhlaan elämääs niiden sanojen ajatteluun?

  

♥:lla Laurasi

Another Week Without a Memory

Peruskoulun viimeinen lukukausi on nyt laitettu käyntiin.On outoa ajatella, että kohta meidän pitää hyvästellä vanha ja turvallinen. Edessä on hyppy tuntemattomaan ja jos rehellisiä ollaan se pelottaa ihan he***tisti. Nämä yhdeksän vuotta peruskoulu on ollut meille turvasatama. Ei tarvinnut huolehtia mistään. Riitti, kun ilmestyi ajoissa kouluun ja toi kirjat mukanaan. Kaikki muu oli valmiiksi suunniteltu taitavien opettajien toimesta. Tästä eteenpäin vastuu vain kerääntyy päällemme, kuin nuoskalumi oksien päälle. Meidät sysätään pian aikuisten maailmaan. Nyt on kuitenkin aika katsoa taakseen ja miettiä mitä sitä on tullut tehtyä. Jokainen on kasvanut yläasteen aikana henkisesti ja löytänyt uusia puolia itsestään. Joku on muuttunut hylkiöstä luokan kingiksi. Joku on löytäny hiken itsestään. Jokainen on viisastunut ja kypsynyt. Joku tiesi ennen yläasteelle tuloa mikä aikoo olla isona, joku luuli tietävänsä, joku ei tiedä vieläkään. Joku on vaihtanut mielipidettään useasti kolmen vuoden aikana (kröhöm).
Jokaiselta löytyy muistoja joita haluaa vaalia. Jokaisella on ollut hetkiä jotka haluaa unohtaa. Joku menee kouluun ystävien vuoksi joku toinen haluaa lukea lempiainettaan.

Itse olen muuttunut koulunvihaajasta hikeksi. Jos jotakuta loukkaa hikke-sanan käyttö, ei voi mitään. Olen tottunut käyttämään sitä sanaa ja käytän sitä positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Takaisin aiheeseen. Jos minun pitäisi kuvailla itseäni seiskalla sanoisin häirikkö. Silloin en osannut keskittyä, melusin ja kirosin. En välittäny koulusta hevonp*****. Olin opettajille piikki lihassa. Voi pojat kuinka paljon hyviä muistoja mulla onkaan seiskalta. No kasille päätin tsempata. Yritin nostaa numeroita ja käyttäytyä paremmin. Se onnistukin ja rupesin jopa tuleen toimeen opettajien kanssa. Jos seiskalta on hyviä muistoja niin kasilta on vielä parempia. Kasilta lähdettiin innolla ja stipendi kainalossa kohti ysiä.
Ysi on tähän mennessä ollut ihan huikeeta aikaa. Mä olen yrittänyt tehdä jokaisesta päivästä ikimuistoisen. Tuntuu siltä, että vasta nyt mä olen kasvanut ja kypsynyt täyteen mittaani. Tuntuu epäreilulta, että juuri nyt mun täytyy lähteä pois. Mä uskon, että mä tulen aina muistamaan tän syksyn ja kevään. Ylä- ja alamäkiä on ollut runsaasti eikä kyyneleiltä oo vältytty. Koulu ei enään oo hanurista ja sinne meneminen on ilo.
Kaiken kaikkiaan yläaste on tähän mennessä ollut matka. Mä haluan vilpittömästi kiittää entistä luokanvalvojaani, sitä nimeltä mainitsematonta matikanopee joka on ollut tuki epätoivon hetkillä, sekä mun kemia/fysiikanopee joka on ollut mahtava ja jaksanut mua. Kiitos teille !

PS. Toivoisin et tekin tytöt kävisitte vähän läpi tuntemuksianne koulun loppumisesta ja näistä kolmesta vuodesta.

♥ Heta

Hey there !

Eliikkäs, minä oon Heini, tällänen pirtee 15-vuotias tyttö. (: Harrastelen korista pari neljä kertaa viikossa ja sinne meen tänäänki. Millähän lailla eroon Hetasta ja Laurasta? No ainaki sillä että mulla on kaikkeen vähä sellanen hälläväliä -asenne ja en pahemmin stressaa asioita. Mua ei haittaa, jos suunnitelmat menee piloille, sen pohjalta sit keksin jotaki uutta. Mul on positiivinen elämänasenne ja en nii ota pahemmin itteeni jos tulee jotai vastoinkäymisi enkä pahemmin murehdi muutenkaan.

Rrrakastan valokuvaamista ! Mulla on Canonin D500 EOS järkkäri ja siihen 70-300 mm ja 18-55 mm objektiivit. Kuvia otan päivittäi ja joskus mullon kunnon kuvaussessiot kuten lauantaina ku yritin saada täyskuusta kuvan ku kerranki on vehkeet millä pääsen tarpeeks lähelle nii arvatkaa sainko vaa valkosen pallon mustalle tusalle vaikka kuinka yritin ollla paikallaa... No ihmisten kuvaaminen on ehkä kivointa, mut kuvailen kaikkia muitaki kute eläimiä, tavaroita, luontoo yms.

Eli siis harrastan koripalloa Tampereen Pyrinnössä ja meidän joukkueessa on kai joku 14 tyttöö, mut reeneissä ei oo yleensä ku 9. En oo pelaan päässy 5 kuukauteen, koska mulla meni käsi poikki kesällä ja oon ollu urheilukiellossa. Rakastan lajia, mut reenit voi joskus olla piiiikkuisen rennompia, koska en jaksa juosta puoltatoista tuntia kentän päädystä päähän..

Mullekki musiikki on tärkeetä. Saan kauheita vierotusoireita jos en voi kuunnella sitä vähintä kerran päivässä. Nyt ku mulla meni puhelin rikki, en voi kuunnella koulussa tai ku kävelen paikasta toiseen. Kotona sit kuuntelen radioo tai soitan youtubesta musiikkia. Tykkään kattella elokuvia ja en varmaa osais elää ilman telkkaria... Ilman musiikkia vielä huonommi. Kuuntelen melkee mitä vaan, koska joka genrestä löytyy biisejä joita rakastan mut joitain mitä en voi sietää. Tällä hetkellä kuuntelen One Directionia♥

Ennyt sit keksi tähä mitää muuuta :D:D
Sen sanon et eläkää täysillä, koska elämä voi päättyy tai muuttuu suuresti sillon ku sitä vähiten odottaa..

- Heini

I'm Laura, nice to meet you !

Jep, oon siis Laura ja kirjotan myös, kahden muun upean tytön kanssa:) Jos mun pitää mainita jotain, millä tavalla erotun Hetasta ja Heinistä, niin kai sillä tavalla, että mielialani voi muuttua aivan helposti iloisesta surulliseen, yleensä musiikin vaikutuksesta..Älkää siis kuitenkaa ajatelko että oon joku mielenvikanen, en todellakaan oo!;D

Oon siis 15 vuotias 'tanssityttö' täältä Tampereen Hervannasta, ja käyn samaa 9 luokkaa Heinin ja Hetan kanssa, eli 9c = the best !

Opiskelussa olen ihan hyvä, pyrin pääsemään Relluun, eli Tampereen Lyseon Lukioon ysiltä..
Pelkään, että keskiarvo ei riitä mutta teen parhaani !

Harrastan siis tanssia, oon harrastanu päälle 13 vuotta. Tanssi on jotain, mistä en luopuis koskaan!
Harrastan show- ryhmässä alkuperäisellä nimellä Rio-dance josta tulis ensiks mieleen latinolaistanssit, no sitähän on meillä ollut paljon, nykyää keskitytään enemmän showhun.
Harrastan myös HipHopHousella tanssia, viimekaudella tanssin Contemporary Jazzia ja Street Dance 2 sta. Street on ehdottomasti mun lempitanssilaji;) Nykyää tanssin siellä Commercial Dancee ja yhä Street 2sta:D

Rakas tanssiryhmämme, monta vuotta koettu yhessä:)..

Mä rakastan suunnitella päivän - lookkia, mietin aina koko viikolle valmiiks, miten laitan hiukset, mitkä vaatteet,meikit ja jopa hajuvedet ! Eli oon tosi tarkka järjestyksessä ja asetan aina suunnitelmat melkein kaikelle.. Toisaalta,se on rasittavaa,nimittäin en saa mielenrauhaa jos en suunnittele jotain ihan tyhmää asiaa etukäteen ! Ja ärtyynnyn yleensä just siitä, jos joku asia ei mee suunnitelmieni mukaan..:D


Asenteeni pyrkii olemaan positiivinen, suurimmaksi osaksi elämästä:) Oon sitä mieltä, että kaikesta voi selviytyä ja tärkeintä on vaan elää, itseään varten !
Lempimottoni: Hetkessä kaikki voi muuttua-> mulla se on pitäny paikkaansa hyvin usein....

Mulla on toi sama ku hetalla, musiikkia kuunnellaan, aina:D !! Musiikki periaattees päättää mun mielialan ja asenteen osittain...
I love my iPod ♥ and my 1073 song there:)


Ajanvietto tapahtuu osittain myös tietenkin rakkaiden ystävieni kanssa:) Nykyään ollaan melkein joka ilta tietyn kaveriporukan kanssa, tyttöjen ja poikien:D Katottiin leffoja tosi useesti Danielilla...

Kuvassa Heini ja Daniel:)

Perheestä sen verran, että asun siis molempien, äitin ja iskän kanssa, sekä veljeni Edvardin( Eetun) ja kissani Markiisan kanssa:) Markiisa on jo tosin hyvin vanha (16 ja puol vuotta) ja huonossa kunnossa..:(

  

Ja tavoitteeni on, saada upeita muistoja, elää iloisella mielellä ja olla muille ystävällinen, siitä se onni koostuu...:)

♥ Laura

It´s Me !

Eli kuten Heini jo mainitsi niin mun nimeni on Heta. Mä oon yks näistä kolmesta upeesta tytöstä ja tietysti se kaikkein viisain ;).

Mä oon aika tavallinen tyttö täältä Tampereelta. Ikää on kertyny jo kunnioitettavat 15 vuotta. Tällä hetkellä käyn ysiluokkaa EHTA:ssa ( Etelä-Hervannan koulu ). Tulevaisuudesta ei oo vielä tietoo mut eiköhän sekin valkene tässä kevään aikana.
Harrastuksista sen verran että harrastin ennen futista. Futis oli mulle tosi tärkeetä mut jouduin lopettamaan sen koulukiireiden takia. Nykyään mulla ei oikein oo harrastusta mut tykkään tosi paljon vapaa-ajallani kattella leffoja ja pyöräillä satunnaisesti. Tää kaikki tietenkin sillon kun läksyiltä jää aikaa.
Just nyt tärkeintä mulle on koulu. Mulla on sellanen asenne et joko kaikki tai ei mitään, joten kun mä kasilla päätin nostaa numeroita niin koulusta tuli prioriteetti numero uno.
Nykyään mä oon jo tottunu siihen ja alkanu jo pitääkkin läksyjen teosta. Silti vielä joskus aamulla kouluun nouseminen on tuskaa.

Läksyjen kimpussa kuten yleensäkkin arki-iltoina

Mä pidän erityisesti pimeestä ja öistä. Viikonloppusin ja lomilla mä tykkään valvoo aamuyöhön ja nukkuu pitkälle iltapäivään.
Musiikkia mä rakastan. Aina kun mä liikun jossain niin mulla on napit korvissa. Mä kuuntelen musiikkia jopa hampaita pestessä. Musiikkimaku vaihtelee aika paljon laidasta laitaan. Hevistä mä en kyllä yhtään pidä.
Mä oon joskus vähän pakkomielteinen. Monisteiden pitää olla suoria ja niissä ei saa olla painaumia. T-paidat pitää ripustaa suoraan pesukoneesta tietyn värisiin henkareihin ja oikeinpäin tai niitä ei voi laittaa kaappiin roikkumaan. Lista jatkuu mut en viitti kaikki noloja pakkomielteitäni kertoo...

Mun vanhemmat on eronnu ja asun äidin luona. Isä ei asu kauheen kaukana ja mä käyn siellä kuukausittain. Täälä äidillä mulla on tollanen karvaturri nimeltä Lassi. Lassi on 5v. villakoiraherra joka pitää paljon palloista ja nukkumisesta.

Isällä asuu yks koira ja kaks kissaa. Satunnaisesti siellä piipahtelee kissanpentuja mutta ne on aina lähteny maailmalle.


Jos multa kysyttäis et mikä mun unelma on niin mä en osais vastata. Mä yritän elää hetkessä siinä onnistumatta.

♥ Heta

It starts now !

Heippa ja tervetuloa lukemaan World Thru Three Eyes -blogia. Eli tätä kirjoittaa kolme tyttöä. Mulle tuli idea vähän aikaa sitte päähän et ois kiva kirjottaa parin kaverin kanssa yhteistä blogia. Kaikki kirjottaa omia päivityksiä ja kertoo omasta elämästään ja omista mielipiteistään esim. samoihin asioihin. Me ollaan siis Heini, Heta ja Laura, ainakin näin alkuun. Jos löytyy lisää kiinnostuneita nii katotaan otetaanko mukaan. :)
Ekat blogitekstit koskee luultavasti meitä kirjottajia, mut sen jälkeen tulee ihan peruspäivityksiä elämästä yms. Toivottavasti tykkäätte ja liittykää rohkeesti lukijoiks ! :)

- Heini